Vapaailta!

Tanaan olen kirjoittanut Washingtonin lobbaajista ja suuresta terrorinvastaisesta sodasta. Kaksi esseeta kolmesta on nyt palautettu, viela viikon puristus ihmisoikeusprojektin merkeissa ja saankin aloittaa tentteihin kertaamisen. Tata opiskelijan onnea! Vapaa-aikaa on ihan helvetisti ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kylla.

Tanaan on yllaolevien esseeaiheiden lisaksi mietitty sananvapautta, vastuuta ja jalleen pohdittu, pitaisiko antautua vaittelyyn vaiko vain antaa olla. Toistaiseksi olen valinnut jalkimmaisen vaihtoehdon, enka jaksa uskoa, etta koskaan jaksan ainakaan mihinkaan internetvaittelyihin osallistua, siina menettaa vain loputkin jarjen rippeet.

Tanaan on odotettu bussia tulevaksi vesisateessa ja katsottu ohikulkevien ihmisten virtaa. Toisinaan tulee mietittya, paremman tekemisen puutteessa, minkalaisia tyyppeja ohikulkevat ovat, mista tulossa, minne menossa.

Tanaan pidan opiskeluvapaan illan. Kaapissa on hyvaa ruokaa ja juomaa, ja televisio (tai boksi) tarjoilee viihdetta Dwight Schruten muodossa.

Aloitetaan rumpusoololla

Tama blogi on ollut tekeilla jo pitkaan. Olen lykannyt sen aloittamista milloin millakin tekosyylla: ulkonako, kirjoitusten sisalto, rohkeus.. Nyt tuli sellainen olo, etta pakkohan tama on joskus aloittaa.

Ulkona on pilvista ja mina jannitan luennolle menoa. Olen hukannut kurssioppaan, enka tieda mita tanaan kasitellaan ja miten olisi pitanyt valmistautua. Mielessa pyorii kaikkea muuta, ja kiroan ettei muuten niin pateva luennoitsija ole saanut aikaiseksi ladata kurssiopasta nettiin. Tastakin on jauhettu palautekokouksissa jo pitkaan, miten vaikeaa voi olla opetella perusjutut tiedostojen lataamisesta.

Yksi blogin kirjoittamiseen sysaavista tekijoista on ollut aidinkieleni kirjoittamisen hidas rapistuminen. Vaikka luen paivittain juttuja suomeksi, ja lahes joka paiva puhunkin sita hiukan, kirjoitettu kieli on jaanyt auttamattomasti arkikieleni englannin jyran alle. Olen yrittanyt kirjoittaa paivakirjaa (mainio tekosyy haalia somia muistikirjoja), mutta tekstit syntyvat joko englanniksi tai jaavat syntymatta. Blogiin paadyin, kun totesin etta ehka tietoisuus muille kirjoittamisesta motivoisi tuottamaan tekstia. Tanne voin myos kirjoittaa suomalaisista ja suomenkielisista jutuista, jotka eivat puoliskolle aukene ilman perusteellista taustoittamista ja kaantamista. Toivoisin myos palautetta, varsinkin kielenkaytosta, mutta olettehan hellia, tama on tarpeeksi kivuliasta jo nyt.

Lopuksi viela sananen paivitystahdista. Toivon kykenevani kirjoittamaan vahintaan kerran pari viikossa, mutta yliopiston palautuspaivat lahestyvat uhkaavasti, ja saattavat hillita ylitsepulppuavaa luovuuttani (heh, huomaatteko, se vitsailee). Tavoite kuitenkin olisi kirjoittaa saannollisesti, vaikkakin sitten lyhyesti ja tylsasti kerrallaan. Yritan kerrankin hiljentaa olallani istuvan kriitikon ja kirjoittaa vapaasti, lienee vaikeaa mutta varmasti yrittamisen arvoista.